sunnuntai 1. maaliskuuta 2020

Pyöreät pikkupullat

Eräänä heikkona hetkenä otin juuri leipomiani pullia pieneen koriin, sujautin aamutossut jalkaani ja pujahdin käytävään. Seisoin kauan naapurin oven takana. Käsi ei noussut ovikellolle.

Edellisenä keskiviikkona olimme tulleet ovistamme yhtä aikaa, mutta huomattuaan minut naapuri vetäytyi nopeasti takaisin sisälle. Hän on kai vielä ujompi kuin minä.  Nuori mies, vähän minua vanhempi. Hän on asunut naapurissa vasta muutaman viikon, mutta olen nähnyt hänet vain tuon yhden kerran. Emme ole edes tervehtineet.

Juuri kun käteni nousi ovikellolle, ovi avautui yllättäen. Ovi osui pullakoriini ja kaikki pikkupullat pyörivät portaita alas. Tuijotimme kumpikin pullia, sitten toisiamme ja pujahdimme turvaan omien oviemme taakse.

************************************

Viikon 10 haastesanat ovat heikko, tervehtiä ja keskiviikko.
Kiitos Susupetal ja Cara haasteesta.

perjantai 28. helmikuuta 2020

Soudan ja soudan

Soudan ja soudan. Hiki virtaa. Kädet venyvät ja jalat työntävät. Vielä kolme laitetta pitäisi jaksaa. Kummallisesta kiertolaitteesta en tykkää. Siinä vyötärö kiertyy inhottavasti. Siis se paikka, jossa vyötärön pitäisi olla. Kuntopyörä on hyvä lopuksi. Se saa viimeisetkin hikipisarat irtoamaan ja valumaan selkäpiitä alas.

Miten kestän pelkän salaatin voimalla? Salaattia, tomaattia, kurkkua, pari palaa avokadoa, kastikkeena muutama tippa sitruunamehua. Pakko on yrittää, koska on punnituspäivä. Jos paino ei ole pudonnut, myrksy nousee sisälläni.

Viikko sitten paino ei ollut pudonnut lainkaan. Näin uhkaavat aallot ryhmän vetäjän otsalla. Nyt näytän, mistä puusta minut on veistetty. Katajasta. Minua eivät pienet myrskyt kaada.

***********************

Viikon 9. krapun sanoina olivat soutaa, myrsky ja aalto.
Kiitos Susupetal ja Cara haasteesta.

Lähipiirissäni on ollut valitettavasti monta sairastapausta, siksi en ole kyennyt keskittymään kirjoittamiseen. Jospa nyt tilanne alkaisi taas helpottaa.

perjantai 24. tammikuuta 2020

Virus

Kyllä sen nyt arvasi, että minä olen vaarallisen korona-viruksen ensimmäinen suomalainen uhri. Kummallisinta on, että sain viruksen ennen kuin siitä oltiin tietoisia missään. Mutta mitä muutakaan tämä kaamea yskä voisi olla? Jostain tämä inhottava virus on karannut.

Olen kärvistellyt ja köhinyt henki vinkuen jo monta viikkoa. Kuume on laskenut, mutta nukkua voin vain nojatuolissa. Lyhyeksi jäävät yöunet siinäkin. Joko yskä herättää tai pään putoaminen syliin. Nilkat turpoavat jatkuvan istumisen takia.

Aviomies kyttää tilannetta ja on vienyt päivystykseen sinne ja tänne. Kunnollista apua ei ole kuitenkaan löytynyt, vaikka monta reseptiä on Kantaan siirtynyt.

Mitä tehdä? Auttakaa nyt hyvät ihmiset.

*********************************



Tämän viikon (4) krapusanat ovat karata, vaarallinen, kyttäys

Krapu on otsikko mukaan luettuna teksti, jossa on sata sanaa. Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan.

En ole varma laskinko oikein yskänpuuskien välissä.

Linkit muiden kirjoituksiin löydät SusuPetalin ja Caran blogeista.

maanantai 13. tammikuuta 2020

Henkiset kilpailut

Vieläkin toisinaan muistan sen häpeän tunteen, jonka koin koulun ensimmäisellä luokalla: Opettaja kertoi henkisistä kilpailuista, jotka järjestettäisiin ensimmäistä kertaa. Lajeina olisivat piirustus, laulu ja lausunta.
    Viittasin ja kerroin innostuneena haluavani laulaa. Opettaja pyysi minua laulamaan Orvokkini tumma silmä. Kun olin laulanut, opettaja sanoi, että jospa sittenkin piirtäisin tai lausuisin vaikka runon.
    Häpeä aivan paiskautui päälleni, kun muut oppilaat tuijottivat minua, osa nauroi.
    Osallistuin piirustukseen ja lausuntaankin. Sain kummastakin palkinnot, se on lohduttanut minua, mutta yhä kuulen, kuinka kauniisti musiikki soi sisälläni, mutta pilaantuu tullessaan kurkustani ulos.
    Edelleen laulu ja musiikki ovat ne tärkeimmät. Onneksi kotona saan laulaa sydämeni kyllyydestä.

***********************

Krapu on otsikko mukaan lukien satasanainen tarina. Haasteessa on annettu kolme sanaa. Viikon 3 haasteessa sanat ovat paiskautua, toisinaan, laulu.

Haastetta pitävät SusuPetal ja Cara. Kiitos heille.

Osallistun nyt ensimmäistä kertaa tällä vaatimattomalla tarinalla. Olen lukenut aikaisempia Krapuja ja ihmettelen, miten hienoja tarinoita osallistujat ovat luoneet lyhyisiin tarinoihinsa.


perjantai 10. tammikuuta 2020

Olenko minä minä?

Minä tiedän, että olen minä. Tiedän, että kädessäni on omena. Mikä on omena? Hedelmä? Tiedon sisältö? Mitä on tärkeintä tietää? Säilyykö omena, vaikka syön sen, tai jos se mätänee? Olenko minä minä, vaikka ruumiini uppoaa syvälle maahan tai poltetaan? Minä olen minä, näin uskon. Onko usko tietoa?

torstai 9. tammikuuta 2020

Lentävä nuoli lepää

Lentävä nuoli lepää lentäessään. Minä lepään kiitäessäni ideani sakarasta riippuen. Nuoli liikkuu, mutta minä nojaan poskeani käteen. Katson kauas, ei minnekään, ja havahdun tutun pöydän äärestä.

Miksi tunsin liikkuvani? Missä kävin? Avasivatko ikuiset ideat ovensa? Pääsinkö hetkeksi sisään?

Jäljet

Vesi virtaa katua pitkin, muodostaa puron, johon astun. Miksi jälkeä ei jää? Miksi olisi tärkeää, että minusta jäisi jälki? Sadan vuoden päästä - tai tuhannen - ei kuitenkaan enää tunnisteta tällaista kenkää, ei jälkeä, ei muistitikkua, ei tietokonetta. Missä on jälkeni, millainen se voisi olla?

Platonin ideaoppi vakuuttaa, että ideat ovat ikuisia, muuttumattomia. Minun ideani ovat havaittavassa todellisuudessa, ajasta riippuvaisia. Miksi kuitenkin pääsen ideani avulla jonnekin kauas, pois ajasta?